Taitettu indeksi murentaa ostovoimaa

Sivustolla on 2 vierasta

Eläkeläiset yli puoluerajojen

Köyhtyminen lisääntyy

Työeläke on työehtosopimusten mukaista, ansaittua ja maksettua jatkopalkkaa, jota saa valtaosa 1,4 miljoonaisesta eläkeläisväestöstä ja tel-indeksi on sen palkankorotus. Pelkkää kansaneläkettä sosiaalisena tulonsiirtona saavia on vajaat satatuhatta. Alun alkaen työeläkejärjestelmässämme indeksikorotus sidottiin sataprosenttisesti palkkakehitykseen, josta on sitten tultu toiseen ääripäähän eli taitettuun indeksiin, jossa palkkojen osuus on enää 20 prosenttia (hintojen 80 %). Työeläke on ansiotuloa siinä missä palkkatulokin ja siksi sitä pitäisi käsitellä samalla tavalla niin indeksikorotuksen (ansiotasoindeksi) kuin verotuksen (ansiotulovähennys) suhteen. Näin ei ole tapahtunut ja tulos näkyy työeläkkeiden murheellisessa reaaliarvo- eli ostovoimakehityksessä. Eläkeläiset on kylmästi jätetty kansantalouden yleisen kasvun ja hyvinvoinnin ulkopuolelle, samalla kun köyhtyminen lisääntyy. Yli 800.000 eli kaksi kolmasosaa eläkeläisistä on jäänyt keskimääräisen eläketason (1.200 e/kk) alapuolelle, joista suurta osaa, erityisesti yksinasuvia naisia, köyhyys ja EU:n Suomelle asettama köyhyysraja koskettavat (= 900 e/kk netto, vuokralla asuva yksinäinen). Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että 90-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin Suomi liittyi EU:hun ja Euroopan Rahaliittoon, hintakehitys (inflaatio) on pysynyt palkkakehityksen alapuolella, mikä on merkinnyt työeläkkeiden palkkoihin suhteutetun ostovoiman jatkuvaa heikkenemistä.

Heikennyksiä jo 16 vuotta

Eläkkeiden heikennykset ja leikkaukset aloitettiin laman jälkitunnelmissa vuonna 1993. Indeksin leikkaukset ja nollitus (1993-95), taitetun indeksin käyttöönotto 1996- ja palkkatuloa korkeampi verotus 1993- ovat tehneet pahaa jälkeä. Tilannetta pahensi 90-luvun puolivälissä taannehtivalla lainsäädännöllä toteutettu pohjaosan poisto toisilta yhteen ja toisilta kahteen kertaan (yksityispuoli). Menetystä ei korvattu ja korjauskin 2000-luvulla jäi vain osittaiseksi tynkäkorjaukseksi yksityissektorin jäädessä ilman sitäkin. Tämä oli eduskunnan poikkeuksellisella, taannehtivalla lainsäädännöllä toteuttama laillistettu ryöstö työeläkeläisiltä.

Taitettu indeksi tuhoisa

Kun palkat taitetun indeksin voimassaoloaikana 1996-2007 ovat nousseet 52 prosenttia, jäi työeläkkeiden nousu ainoastaan 22 prosenttiin.. Esimerkiksi 1996 eläköityneen henkilön eläke, joka oli alkuaan 60 % palkasta, oli tämän vuoden alkaessa enää 48 prosenttia saman ammatin ja palkan nykyarvosta. Tämän vuoden lopulla se on enää 45 prosenttia.. Hänen oltuaan 20 vuotta eläkkeellä putoaa eläke nykymenolla arviolta 35 prosentin tuntumaan. Tilanne on sitä kehnompi, mitä kauemmin on eläkkeellä tai mikäli eläkkeen lähtötaso on alempi, vaikkapa 50 % palkasta, kuten usein on. Asiaa on havainnollistettu graafisella kuviolla sivustossamme.
Viime vuonna palkkojen nousu oli 3,4 prosenttia, hintojen 2,5 prosenttia työeläkkeiden nousun jäädessä 2,2 prosenttiin eli eläkkeiden ostovoima oli negatiivinen ja laski. Tänä vuonna ostovoima on suorastaan romahtanut. Palkkojen nousuksi arvioidaan 5,5 prosenttia ja hinnat ovat nousseet 4,7 prosenttia (elokuu) työeläkkeiden nousun jäädessä ainoastaan 2,4 prosenttiin.

Työeläkevarat riittävät

Työeläkevarat on tarkoitettu eläkkeitä varten eikä työmarkkinaosapuolten ja eläkeyhtiöiden taloudellisen vallankäytön välineeksi. Ne koostuvat työnantajilta ja työntekijöiltä perittävistä tel-maksuista ja sijoitettujen varojen tuotoista. Kuluneiden 13 vuoden aikana varat ovat kolminkertaistuneet.Varojen kasvu osoittaa, että mitään aihetta aikanaan lamaan vedoten ja vain tilapäiseksi tarkoitetun taitetun indeksin käyttöönotolle ei ollut. Indeksileikkauksesta koitunut hyöty meni kokonaisuudessaan vakuutuslaitoksille ja menettäjiä olivat työeläkeläiset sekä osaltaan myös kunnat (ja valtio) menetettyinä verotuloina. Mainittakoon, että 2000-luvulla pelkästään tel-maksut ovat kattaneet vastaavat työeläkemenot.

Palkkapainotteinen indeksi tilalle

Nykyisen hintapainotteisen taitetun indeksin korvaaminen sataprosenttisella palkkaindeksillä on oikeudenmukaisin ratkaisu. Rahaa korjaukseen on, vaikka eläke-eliittimme (työmarkkinaosapuolet, eläkeyhtiöt, Eläketurvakeskus, TELA) ja poliittiset päättäjät toisin väittävät. Korjaus lohkaisisi työeläkevaroista tämän vuoden tasolla vajaat 400 miljoonaa euroa/v, mikä on ainoastaan 0,4 prosenttia varojen nykyarvosta. Jonkinlaisena minimivaihtoehtona voisi olla eläkeuudistuksessa 2005 lähtien sovellettu palkkakerroin (p=80 %, h=20 %), jolla lasketaan koko työhistoriaan perustuvaa eläkepalkka. Sen soveltaminen myös eläkekorotuksiin olisi silloin looginen jatkumo. Palkkakertoimeen siirtyminen maksaisi 0,3 prosenttia tel-varoista per vuosi tämän vuoden tasossa. Indeksikorjauksella kunnat ja valtio saisivat progressiivisia verotuloja, joita sitten voitaisiin käyttää työeläkkeiden ansiotulovähennyksen täyttämiseen. Tällä hetkellä vallitsee nurinkurinen käytäntö, jossa työeläke määräytyy työhistoriaan pohjautuvan palkkakertoimen mukaan, mutta eläkkeellä korotukset perustuvat päinvastaiseen 20/80 %:n hintapainotteiseen indeksiin Sitä vastoin paluu puoliväli-indeksiin (p=50 %, h=50 %) säilyttäisi ongelmat lähes ennallaan ja tilanteen hintavaihteluista johtuen sekavana. Muistettakoon, että työeläke on ansaittua jatkopalkkaa eikä kansaneläkkeen tavoin sosiaalista tulonsiirtoa, kuten usein halutaan käsitteitä sekoittaa.