Valtiovalta on syyllistynyt syrjintään eläkeläisten kohtelussa

Voiko miljoona eläkeläistä olla väärässä? kysyi toimittaja Maija - Kaarina Saloranta kirjoituksessaan (HS 24.10.08). Hän peräsi eläkeläisten reagointia työeläkkeiden hitaaseen näivettymiseen ja arvioi mahdollisesti miljoonan eläkeläisen aktivoituvan vaatimaan epäoikeudenmukaisen kohtelunsa lopettamista.

Työeläkkeensaajat kokevat tulleensa epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi. Onko asia näin myös oikeudelliselta kannalta katsottuna?

Kyllä, vastaa helsinkiläinen juristi Pekka Vuento, jonka mielestä esimerkiksi jo 13 vuotta käytössä ollut taitetun indeksin periaate rikkoo syrjinnän kieltävää lainsäädäntöämme. Valtiovallan tuleekin palauttaa Vuennon mielestä oikeuden ja moraalin vastainen olotila vastaamaan sitä olotilaa, joka Suomessa vallitsi ennen vuotta 1995.

Pekka Vuento on myös sitä mieltä, että vastoin käyttötarkoitustaan käytettyjen eläkevarojen käyttöä ja varastointia varten on maassamme tehtävä puolueeton ja kansainvälinen tutkimus.

Oheisessa kirjoituksessaan Vuento muistuttaa myös lähiaikoina voimaan astuvasta direktiivistä, joka puuttuu työelämän ulkopuolisen syrjinnän torjumiseen ja tasaveroiseen kohteluun myös sosiaalietuuksien kohdalla, joina työeläkkeitäkin pidetään. Suomen on nopeasti saatettava oma lainsäädäntönsä ajan tasalle, kirjoittaa Vuento. Hän luennoin asiasta äskettäin Helsingin yliopistossa pidetyssä Pro Eläke ry:n seminaarissa.

Suomi sai uuden perustuslain 1.päivänä maaliskuuta 2000. Uuden perustuslain 6 §:n mukaan kaikki Suomen oikeudenkäytön piirissä olevat ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat keskeisimpiä perusoikeuksiamme.

Perustuslakimme kuudes pykälä pitää sisällään myös syrjintäkiellon. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan. vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Nämä perustuslakimme perusoikeudet ovat vahvistettuna lainsäädännössämme. Yhdenvertaisuuslaki vuodelta 2004 vahvistaa perusoikeutemme mm työhönottoperusteisiin, työoloihin, työehtoihin jne. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää viranomaisten edistävän yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää myös syrjinnän. Välitön ja välillinen syrjintä on kielletty.

Syrjinnän kohteeksi joutuneella on oikeus hyvitykseen, jonka hän voi vaatia jouduttuaan syrjinnän kohteeksi.

Rikoslakimme sisältää yleisen syrjintää koskevan kiellon. Siinä todetaan, ettei ketään saa asetta ilmeisen eriarvoiseen taikka muita olennaisesti huonompaan asemaan esim. iän tai muiden hallitusmuodon kuudessa pykälässä mainittujen tekijöiden perusteella. Voimassa oleva rikoslakimme kriminalisoi erityisesti työsyrjinnän.

Valtion virkamieslaissa, Henkilötietolaissa sekä Laissa Yksityisyyden suojasta työelämässä toistuvat syrjinnän ehdottomat kiellot. Työsopimuslakimme sisältää syrjintäkiellon ja yhdenvertaisuusvaatimuksen. Kansainväliset sopimukset ja Euroopan Unioni asettavat kansalliselle lainsäätäjälle ehdottoman syrjinnän kiellon.

Kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista meitä ovat sitoneet mm. Euroopan neuvoston Ihmisoikeussopimus, Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä Euroopan Neuvoston sosiaalinen pöytäkirja. Viimeksi hyväksytty EU:n perussopimus vahvistaa aiempia säädöksiä syrjinnän estämiseksi.

Perusperiaatteena voidaan yksilöitynä myös todeta, että Suomen syrjintäkieltoja koskeva lainsäädäntö perustuu kansainvälisistä sopimuksista Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä Euroopan Ihmisoikeussopimukseen unohtamatta Kansainvälisen Työjärjestön ILO:n yleissopimusta sekä Euroopan Sosiaalista Peruskirjaa.

Taitettu indeksi

asetti ihmiset eriarvoiseen

asemaan iän perusteella

Huolimatta yllä olevista säännöksistä, joista osa oli jo voimassa vuonna 1995, eduskuntamme sääti hallituksen esityksestä lain 1482/ 1995 niin kutsutusta taitetusta indeksistä, joka asetti eri-ikäiset eläkeläiset eri asemaan. Tällä lailla heikennettiin 65 vuotta täyttäneiden eläketurvaa verrattuna nuorempiin eläkeläisiin. Tässä laissa eläkettä heikennettiin iän perusteella käyttämällä palkkatason muutoksen painokertoimena 0,2 ja hintatason muutoksen painokertoimena 0,8. Alle 65-vuotiaiden eläkkeitä korottavan tel- indeksin painokertoimet olivat 0,5 ja 0,5.

Nyt mainittu “ taitetun indeksin laki “ syntyi yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti. Se rikkoi olennaisesti kansalaisten oikeudenmukaisuuden käsitettä. Kansalaiset tunsivat oikeuksiaan loukatun. Heidän mielestään ei ollut oikein asettaa eri eläkeläisryhmiä eri asemaan eikä ollut oikein heikentää työeläkkeensaajien asemaa palkansaajiin nähden eikä ollut myöskään oikein leikata heiltä heidän itsensä ansaitsemia eläkkeitä.

Laki tehtiin 90-luvun laman aikana tilanteessa, jossa valtiovalta ei saanut ulkomailta riittävää rahoitusta käyttöönsä. Näin eläkeläiset pakotettiin väliaikaisiin lamatalkoisiin vastoin voimassa olevia oikeudenmukaisuutta korostavaa syrjintäkieltoa iän perusteella. Samoin tämä oli vastoin kansalaisten yhdenvertaisuutta eri ryhmien kesken kuin myös jo ansaitun eläkkeen periaatetta.

”Taitettu indeksi hyväksyttiin pelkistä säästösyistä, eikä sille ole moraalisesti tai aatteellisesti hyväksyttävää perustetta ”, totesi mm. kansanedustaja ja entinen Euroopan Oikeusasiamies Jacob Söderman kirjallisessa kysymyksessään eduskunnalle eläkkeensaajien ostovoiman jälkeenjääneisyyden korjaamista koskevassa asiassa kaksi vuotta sitten.

155 kansanedustajaa

yritti muutosta – turhaan?

Vuoden 1997 valtiopäivillä eduskunta yritti 155 kansanedustajan allekirjoittamalla lakialoitteella poistaa tämän oikeuden vastaisuuden. Kansanedustajien ylivoimainen enemmistö halusi palata aiempaan tel-indeksiin, joka oli sama niin palkansaajille kuin eläkeläisillekin Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska hallitus ei tuonut epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi tarvittavaa hallituksen esitystä eduskunnalle. Tilannetta ei saatu korjattua valtiopäivien 1999 loppuun mennessä.

Suomen valtio siis sääti 1995 lain, joka oli kaikkien kansainvälisten oikeusperiaatteiden ja Suomen valtion itsensä allekirjoittamien syrjintäkielto- ja yhdenvertaisuusperiaatteiden vastainen. Tälle ei ollut moraalisesti tai aatteellisesti hyväksyttävää syytä.

Tämän jälkeen seuraavilla valtiopäivillä, joilla oli vielä mukana 93 aiemmasta taitetun indeksin kumoamista koskevasta allekirjoittajien ryhmästä, taitettua indeksiä ei saatu hallituksen toimesta puretuksi, eikä eduskunta saanut esitystä taitetun indeksin palauttamiseksi vuoden 1995 tasolle.

Vasta vuonna 2005 tapahtui muutos, mutta tuolloinkin väärään suuntaan. Hallituksen esityksestä eduskunta oli aiemmin säätänyt lain taitetun indeksin soveltamisesta myös alle 65-vuotiaisiin eläkeläisiin

Voidaan yksiselitteisesti todeta, ettei Suomen valtio tosin suoranaisesti syyllistynyt vuoden 1995 - 2005 välisenä aikana kansalaistensa syrjintään iän perusteella rikoslaissamme säädetyllä tavalla, Suomen valtio on kuitenkin eittämättä loukannut kansalaistensa oikeustajua yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Kansainvälisten säännösten kannalta katsottuna on varsin erikoista, ettei Suomen valtio ylläpitäessään ja kehittäessään ikäsyrjintää kieltävää lainsäädäntöä tiedostanut itse toimivansa yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisesti, kun se otti ”taitetun indeksin” käyttöön kansalaisten oikeustajun vastaisesti

Uusin korjaus

väärään suuntaan

Olosuhteet vuodesta 1995 vuoteen 2005 olivat olennaisesti muuttuneet ja Suomi oli valtiona taloudellisesti noussut hyvinvointinsa huipulle ja eläkeyhtiöiden varallisuus moninkertaistunut. Niinpä väite siitä, että kotimaisen lamamme perusteella tehdyt hätätilaratkaisut olisivat olleet edelleen oikeutettuja, ovat kestämättömiä. Päinvastoin kaikki asiakirjat osoittavat, että laman jäljet on korjattu. Siitä kertoo esimerkiksi se, että kansanedustajiemme omista luottamustehtävistään samoin kuin hallituksen jäsenten luottamustehtävistä saadut palkkioita on useaan otteeseen korotettu. Lainsäätäjän omakin tietämys ja näkemys kotimaisen ja kotikutoisen lamamme poistumisesta oli siis ilmeinen.

Tarkasteltaessa vuoden 2005 “taitetun indeksin “ ulottamista myös nuorempaan ikäryhmään voidaan todeta lainsäätäjän yhä enemmän loittonevan kansallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Vuoden 2005 jälkeen kohteeksi joutui koko eläkeläisväestönosa eli tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa yli 1,4 miljoonaa eläkeläistä.

Tämä väestönosa katsoo nyt kokonaisuudessaan olevansa epäoikeudenmukaisesti kohdeltuna eläkeläisstatuksensa johdosta. Ihmiset ovat tehneet elämäntyönsä ja maksaneet eläkemaksunsa sellaisen lainsäädännön voimassa ollessa, jolloin he ovat voineet olla varmoja siitä, että heidän tuleva eläkkeensä määräytyy työskentelyhetkellä voimassa olevien tel-indeksin laskentaperusteiden mukaan, jossa palkkaindeksi painoarvo on puolet ja hintaindeksin samoin.

Näin ei kuitenkaan vuosina 1995 ja 2005 käynyt, vaan eduskunta päätti toisin. Työeläkeläiset katsoivat, että heidän elämäntyönsä edellyttävästä eläkepalkasta otettiin huomattavan osa muuhun käyttöön.

Voidaan perustellusti todeta, että kansalaiset nauttivat Hallitusmuotomme 15 §:n mukaista omaisuudensuojaa. Tätä suojaa eläkeläisemme eivät kuitenkaan katso nauttineensa ” taitetun indeksin ” lainsäädäntötyössä ja sittemmin lainsäädännössä. Heidän varallisuusasemaansa kajottiin valtiovallan taholta ensin poikkeusoloissa 1995 ja sittemmin syrjintäsyytteiden pelossa 2005.

Ketkä hyötyivät?

Voidaan myös hyvällä syyllä kysyä, kuka tai mikä taho hyötyi ”taitetun indeksin” lainsäädännöstä. Ensisijaisesti hyötyjät ovat olleet eläkeyhtiöt, jotka ovat kasvattaneet mittasuhteiltaan kohtuuttoman suuriksi paisuneita varantojaan. Näitä on sittemmin käytetty riskipitoiseen sijoittamiseen esimerkiksi pörsseissä. Riskien ottaminen eläkevaroilla ei ole varojen käyttötarkoituksen mukaista toimintaa.

Vastoin käyttötarkoitustaan käytettyjen työntekijöiden ja työnantajien maksamien eläkemaksujen käyttö ja varastointi tulisi selvittää täysin ulkopuolisen tahon toimesta puolueettomasti. Sitä eivät voi tehdä eläkeyhtiöt itse eivätkä valtio ja työmarkkinajärjestöt. Kansainvälinen tutkimusryhmä lienee tällöin ainoa oikea vaihtoehto.

”Työeläkevaroja on kerätty jo huomattavasti yli 100 miljardia euroa. Paluu puoli-indeksin käyttöön vuoden 2007 alusta olisi maksanut noin 65 miljoonaa euroa vuodessa, eli tiettävästi noin 0,1 % palkkasummasta. Se tosin nousisi tulevaisuudessa.”  Näin jatkoi kansanedustaja Jacob Söderman yllämainitussa kirjallisessa kysymyksessään vuonna 2007.

Työeläkkeensaajat ovat katsoneet, että heiltä on viety heidän oman elämäntyönsä edellyttämästä eläkepalkasta merkittävä osa muuttamalla tel-indeksiä epäoikeudenmukaisella tavalla. Nämä henkilöt katsovat, etteivät he voi enää palata työelämään ansaitsemaan eläkettään uudelleen. He ovat jo elämäntyönsä tehneet. Tätä seikkaa lainsäätäjät eivät ilmeisesti sisäistäneet, vaan lopputuloksena on työeläkkeensaajien näkemyksen mukainen yhdenvertaisuuden laiminlyönti ja epäoikeudenmukainen kohtelu.

Eläkettä on aiemmin tel-indeksin säätämisen jälkeen pidetty ehdottomana palkan jatkeena. Tel-indeksin muutoksen painokerroin on ollut sama kuin palkkojen. Eläkkeet ovat siis aiemmin seuranneet palkkoja.

Eläkkeensaajilla

luovutetun edun

periaate

Eläkeläiset eivät ole myöskään olleet ” saavutetun edun periaatteen ” suojassa kuten palkkatyöläiset. Päinvastoin voidaan puhua säännöllisestä ” luovutetun edun periaatteesta ”, jonka mukaan elämäntyöllä hankittu eläke hupenee vuosi vuodelta ostovoiman menettämisen myötä.

Eläkeläiset voisivat vallan perustellusti käynnistää vaatimuksensa perusteettoman hyödyn saajia vastaan käyttämällä ”perusteettoman edun palautusvaatimusta” hyväkseen viimekädessä esim. EU-tuomioistuimessa. Tämä ” perusteettoman edun palautusvaade ” on varsin hyvin tunnettu oikeuskäytännössämme vaikkakaan sitä ei ole kirjoitetussa laissa. Suomen valtio on itse käyttänyt sitä monissa oikeustapauksissa. Eräässä tuomioistuimen päätöksessä todetaan muun muassa näin: ”Ei ole estettä sellaiselle jäsenvaltioiden lainsäädännölle, joka perustuu perusteettoman edun palautusvaatimukselle.”

Taitetun indeksin laista vuosina 1995 ja 2005 saivat hyödyn eläkeyhtiöt ja valtiovalta, joiden nyt tulee palauttaa oikeuden ja moraalin vastainen olotila vastaamaan oikeudellista olotilaa ennen 1995 lainmuutosta.

Perusteettoman edun palautusvaatimus on tapaoikeutta, kuten mainituissa oikeustapauksissa on selkeästi todettu. Tapaoikeudesta ei ole yleensä kirjoitettua lainsäädäntöä, vaan se perustuu vanhoihin oikeusohjeisiin ja oikeustieteeseen. Niin tässäkin tapauksessa, jossa vanhat Olaus Petrin oikeusohjeet tulevat sovellettaviksi. Nämä oikeusohjeet perustuvat ennen 1734 lakia vallinneisiin oikeusohjeisiin, jotka oikeusfilosofi ja Wittenbergin piispa Olaus Petri (1493- 1552) toi oikeuteemme ja sittemmin osin 1734 lakiimme.

Näistä oikeusohjeista löytyy monta kansan oikeustajuun liittyvää ohjetta, kuten seitsemäs tuomarin ohje: ”Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yleiseksi hyödyksi ja sen tähden kun laki tulee vahingolliseksi, se ei enää ole laki, vaan vääryys, joka on korjattava.”

Uusi direktiivi

nostaa asian

uuteen valoon

Työeläkkeensaajien mahdollisuudet eläkkeiden korjaukseen ovat olennaisesti parantumassa EU:n uuden lainsäädäntötyön vuoksi. Niinpä eläkkeensaajien tarve turvautua mainittuihin lainsäädännön ulkopuolisiin kanneperusteisiin on muuttumassa ja vaihtumassa uuden EU-direktiivin perusteella suoraan säännellyksi kanneperusteeksi, joka ilmenee tulevasta direktiivipohjaisesta lainsäädännöstä.

EU:n komissio on nimittäin heinäkuun 2.päivänä 2008 antanut tiedonannon EU:n Parlamentille, Neuvostolle, Talous- ja sosiaalikomitealle sekä Alueiden Komitealle uudistetusta sosiaalisesta toimintaohjelmasta.

Tämä ohjelma pitää sisällään ehdotuksen siitä, että syrjintään ja yhdenvertaisuuden puutteeseen puututaan järjestelmällisesti myös työelämän ulkopuolisissa suhteissa.

Selonteon kohta 4.6 antaa selkeän viestin puutumisesta direktiivillä työelämän ulkopuolella syrjinnän torjumiseen ja tasavertaisen kohtelun toteuttamisen tarpeeseen myös ns. sosiaalietuuksien kohdalla, joina työeläkkeitäkin pidetään.

Tämän EU:n komission tiedonannon perusteella on Euroopan Unionin Neuvosto tehnyt ehdotuksen direktiiviksi, joka on jo saavuttanut poliittisen hyväksynnän ja on viimeasteisessa käsittelyssä Euroopan Unionin Parlamentissa 5.5.2009 eli ensi tiistaina.

Neuvoston direktiivin tärkeimmät uudistukset sosiaalietuuksien kannalta ovat seuraavat:

1.     Vaatimuksena on yhdenvertaisen kohtelun periaate. Välitöntä tai välillistä syrjintää ei saa esiintyä.

2.     Välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden tietyn uskonnon, vakaumuksen, iän, vamman tai tietyn sukupuolisen suuntautumisen perusteella erityisen epäedulliseen asemaan muihin henkilöihin nähden paitsi jos kyseisellä säännöksellä on puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

3.     Soveltamisalana direktiivissä ovat siis myös sosiaalietuudet 3. artiklan 1 b kohdan mukaan.

4.     Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanon tarkoitetut oikeudelliset ja/tai hallinnolliset menettelyt mukaan luettuna jäsenvaltioiden aiheellisina pitämät sovittelumenettelyt ovat kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleen kohdelluiksi väärin sen vuoksi, että heihin ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

5.     Direktiivin 8. artikla sisältää erinomaisen tärkeän todistustaakkamääräyksen, joka kääntää todistustaakan jutussa vastaajalle. Siis esim. Suomen valtion on näytettävä vastaajan ominaisuudessa, ettei syrjintäkieltoa ole rikottu. Tämä käänteinen todistustaakka perustuu suoraan 8. artiklan sanamuotoon, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kansallisen oikeudenkäyttöjärjestelmänsä mukaisesti sen varmistamiseksi, että kun henkilö, joka katsoo kärsineensä vääryyttä sen vuoksi, että häneen ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, esittää tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle tosiseikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa tapahtuneen välitöntä tai välillistä syrjintää, on vastaajan näytettävä toteen, ettei syrjintäkieltoa ole rikottu.

6.     Erityistä uudessa direktiivissä on myös vastatoimenpiteitten käyttöönotto. Jäsenvaltioiden on nimittäin otettava käyttöön kansallisessa oikeusjärjestelmässään tarvittavat toimenpiteet henkilöiden suojelemiseksi kaikelta epäsuotuisalta kohtelulta tai epäsuotuisilta seurauksilta, jotka johtavat reagoinnista valitukseen tai oikeudelliseen menettelyyn, jonka tarkoituksena on varmistaa, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan. Tämä määräys on varsin velvoittava ja uusi käänne valtion vastuun kannalta

7.     Neuvoston direktiivin 10. artikla velvoittaa jäsenvaltiot tiukkaan tiedottamiseen direktiivin sisällöstä seuraavin sanoin ” Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että direktiivin mukaisesti annetuista säännöksistä tiedotetaan jäsenvaltioiden alueella kaikin mahdollisin tavoin niille, joita asia koskee ”

8.     Uuden Direktiivin myötä tulevat myös uudet yhdenvertaista kohtelua edistävät orgaanit ja elimet. Direktiivi nimittäin 9. artiklassaan toteaa, että jäsenvaltioiden on nimettävä elin tai elimiä edistämään kaikkien henkilöiden yhdenvertaista kohtelua riippumatta heidän iästään, uskonnosta, vakaumuksesta tai sukupuolisesta suuntauksestaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näiden elinten toimivaltaan kuuluu avustaa itsenäisesti syrjinnän kohteeksi joutuneita, teettää riippumattomia raportteja syrjintään liittyvistä kysymyksistä ja julkistaa riippumattomia raportteja sekä antaa suosituksia kaikista tällaiseen syrjintään liittyvistä kysymyksistä.

9.     Direktiivin noudattamiseksi EU-neuvosto 13. artiklassa toteaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan ja erityisesti, että yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kumotaan ja että kaikki sopimussuhteeseen perustuvat säännökset, yrityksen sisäiset säännöt ja voittoa tavoittelevien tai tavoittelemattomien yhdistysten säännöt, jotka ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisia, julistetaan ja tai voidaan julistaa mitättömäksi tai ne muutetaan.

10.    Direktiivin loppuosassa sen 14 artiklassa määrätään yhdenvertaisuuden loukkaamisen sanktioista ja katsotaan, että seuraamusten tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Korvauksille ei saa direktiivin mukaan asettaa ylärajaa.

11.    Viimeisenä edellytyksenä direktiiville on saattaa se osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä direktiivin 15. artiklan mukaisesti.

Pekka Vuento

Lakimies

Helsinki

Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen